1

Pyhän Hengen lahjat

Aki Miettinen

Kun Paavali ryhtyy opettamaan seurakuntia kirjeissään, hän laskee aina ensin perustuksen. Meidän vanhurskautuksemme ja kelvollisuutemme Jumalalle perustuu Kristuksen persoonaan ja työhön. Se perustuu siihen, että hän kuoli ristillä sinun ja koko maailman syntien tähden ja että Jumala herätti hänet kuolleista. Herättämällä Kristuksen kuolleista Jumala osoitti hänet Herraksi ja Kristukseksi.

Perustuksen laskettuaan Paavali alkaa opettaa, että tämän seurauksena jotain täytyisi tapahtua myös meissä. Tässä Paavali käyttää paljon käskymuotoja.

Jumalan seurakuntana emme enää ole pimeydessä, vaan saamme aistia sen, että Kristuksen paluu lähestyy. Hän palaa takaisin ja perustaa valtakuntansa tänne. Ja kun hän tulee, meidän on oltava valmiita, sillä ne, jotka eivät ole, se päivä yllättää. Jumala haluaa, että hänen oma armeijansa valmistautuu hänen tuloonsa.

Jeesuksen taivaaseen ottamisen jälkeen Pyhä Henki lähetettiin maan päälle nimenomaan varustamaan seurakuntaa. Jumalan seurakunta ei ole aseeton armeija – meillä on todelliset aseet, joilla käymme tätä hengellistä sotaa. Nämä aseet eivät ole lihallisia vaan hengellisiä, mutta niillä me murramme kaikki vihollisen linnoitukset.

Menkää ja tehkää!

Mielestäni on vakava ongelma, että niin monet uudesti syntyneet uskovat eivät ole löytäneet paikkaansa seurakunnassa eivätkä myöskään niitä lahjoja, joita Jumala jokaiselle Pyhän Hengen kautta antaa. Lahjatonta uskovaa ei olekaan, siis sellaista, jolla ei olisi jotain Pyhän Hengen lahjaa. Tämä voi tuntua rohkealta väitteeltä, mutta näin Raamattu antaa ymmärtää.

Armolahjat ovat jo täällä meidän keskuudessamme. Meidän ei siis niinkään tarvitse rukoilla niiden saamista, vaan päätarpeemme on etsiä Jumalaa. Kristuksen veren kautta meillä on aina pääsy kaikkein pyhimpään asti, siis vaikka joka päivä, joka hetki. Siellä saamme peittämättömin kasvoin katsella sitä Jumalan kirkkautta, joka muuttaa meidät. Käydään siis elävässä uskossa lähemmäksi Jumalaa, että kaikki uinuvat armolahjat tulisivat todelliseen käyttöön.

Ajattele, minkälainen voimavara seurakuntaan – sinuun ja minuun – on asetettu!

Seurakunnan päätehtävä on lähetyskäsky. ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni!” (Matt. 28:18-19)

Menkää ja tehkää – molemmat ovat käskymuotoja. Niitä, jotka ovat Jeesuksen omia, hän käskee menemään ja tekemään opetuslapsia. Se haastaa kasvamaan. Seurakunta voikin tehdä tätä vain siinä laajuudessa kuin sen jäsenet suorittavat omaa tehtäväänsä Kristuksen opetuslapsina.

Koemmeko, että meillä ja seurakunnallamme olisi muutostarvetta? Vai olemmeko tyytyväisiä siihen hengelliseen tasoon, joka meillä nyt on?

Seurakunnan tehtävä ei tule koskaan täytettyä siten, että ns. ammattipapisto, joka saa rahasta lukea Raamattua, tekisi työn. Meidän pastorien tehtävä on tehdä teistä lampaista kykeneviä tekemään uusia opetuslapsia niin, että jokainen seurakunnan jäsen löytää oman paikkansa ja omat lahjansa ja laittaa ne käytäntöön.

Avain herätyksen saamiseksi on yleinen pappeus, jossa kaikki seurakunnan jäsenet tietävät paikkansa ja tehtävänsä. Meidän tulisi siis seurakuntalaisina herätä ensin kysymään: olenko paikallani, käytänkö niitä lahjoja, jotka Jumala on minulle antanut jne?

Tarvitsemme armolahjoja

Lopunajan seurakunnan elinehto on karismaattisuus. Sen on oltava armolahjoilla täytetty seurakunta, jossa ennen kaikkea Hengen hedelmä kasvaa ja saa vaikuttaa ja jossa myös Hengen virat ovat käytössä. Tämä on Efesolaiskirjeen, Paavalin seurakuntakirjeen, perusopetusta. ”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toisetprofeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:11-12)

Hengen virkoja on viisi, sillä seurakunta ei ole homogeeninen joukko, vaan jokainen seurakuntalainen tarvitsee hieman erilaista johtajuutta. Uudessa testamentissa on useita kehotuksia, jotka liittyvät myös armolahjoihin. Tutuimmat löytyvät 1 Kor. 12-luvusta: ”Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä.” (1 Kor. 12:1)

Tänä päivänäkin meitä täytyy yhä uudestaan muistuttaa, että armolahjat ovat olemassa. Meitä on varoitettu niin paljon sielullisuudesta, että heti kun pikkuisen räpsähtää, peräännymme. Mutta vaikka ylilyönnit ovat paljon pilanneet karismaattisuus-sanaa, älkäämme antako niiden tehdä meistä kyynisiä ja estää meitä etsimästä Jumalan Pyhän Hengen täyteyttä ja siihen liittyviä lahjoja.

Mitä pidemmälle aika kuluu ja mitä väkevämpiä eksytyksiä tulee, sitä enemmän tarvitsemme Jumalan Hengen lahjoja ja sitä riippuvaisemmiksi tulemme niistä ja niiden läsnäolosta seurakunnassa. Ylilyöntien riskistä huolimatta meidän on tosissamme innoitettava ihmisiä etsimään Pyhän Hengen täyteyttä. Seurakunta saadaan helposti oikeaoppisesti, mutta siellä ei välttämättä ole elämää. Hautausmaalla on hyvä järjestys, mutta siellä ei ole elämää.

Paavali oli Hengellä täyttynyt ja hänellä oli halu opettaa siitä niin, että seurakuntalaiset voivat varustautua Hengen lahjoilla oikealla, raittiilla tavalla. Omien lahjojen tiedostaminen on avain.

Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu…  Olkoon rakkaus vilpitön.” (Room. 12: 3-6,9)

Minä sanon teille jokaiselle – ei vain siis jollekin erikoisryhmälle, vaan jokaiselle Rooman seurakuntalaiselle. Armolahjat koskevat meitä kaikkia.

Lahjojen soveltaminen puolestaan löytyy Pietarin kirjeestä. ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.” (1 Piet. 4:10) Ja huomataan jälleen, että Jumala ei odota, että vain jotkut palvelevat, vaan kukin meistä.

Olet osa Kristuksen ruumista

Uuden testamentin keskeisin opetus armolahjoista löytyy 1 Korinttolaiskirjeen luvuista 12–14.

”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista.” (1 Kor. 12:31) ”Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti.” (1 Kor. 14:12)

Raamatun sanan mukaan me saamme oikein pyrkiä saamaan parhaimpia lahjoja ja runsaasti! Me tyydymme usein kielillä puhumiseen, mutta se ei riitä – kun Jumala täyttää Hengellään, me saamme anoa lisää, että seurakuntakin rakentuisi. Jos puhut kielillä, ano välittömästi, että saisit myös selittämisen lahjan.

Me tarvitsemme uutta näkyä seurakunnasta, jotta voisimme ymmärtää Pyhän Hengen tärkeyden ja merkityksen seurakunnan rakentumisessa, ohjaamisessa ja eläväksi tekemisessä. Kun aikamme muuttuu yhä yksilökeskeisemmäksi, meidän on uudestaan havahduttava siihen raamatulliseen totuuteen, että seurakunta on Kristuksen ruumis. Sen päänä on Jeesus Kristus ja jäseninä uudesti syntyneet yksilöt kukin omalla paikallaan.

Paavalin käyttämä kielikuva ihmiskehosta on paljon puhuva, ja se ohjaa nimenomaan käytännöllisyyteen ja toimivuuteen. Meidän on ymmärrettävä, mitä me todella olemme – olemme Kristuksen ruumis. Siksi armolahjoista opettaminen ei rajoitukaan vain käsitykseemme ja oppiimme Pyhästä Hengestä, vaan ensi sijaisesti käsitykseemme ja oppiimme seurakunnasta. Ja nyt en puhu mistään universaaliseurakunnasta vaan paikallisseurakunnasta, sillä juuri siellä me voimme todella olla hiomassa toinen toisiamme, siellä näkyy meidän rakkautemme ja keskinäinen vuorovaikutuksemme.

Vaikka Jumalan valtakunta ei ole täällä vielä täyteydessään, Jumala haluaa antaa meille jo maistiaisia siitä. Hän haluaa vielä antaa syntejä anteeksi, uudestisynnyttää synnin sitomia, vapauttaa heidät ja tehdä heistä uusia luomuksia.

Keitä hän siinä käyttää? Omaa seurakuntaansa. Ja hän varustaa seurakuntansa sellaisilla lahjoilla, että se voi myös toteuttaa tätä tehtävääsä aina maailman ääriin asti. Siksi hän haluaa täyttää omansa Pyhällä Hengellä yhä uudestaan ja uudestaan niin, että olemme kuin unta näkeväiset. Eikä haittaa, jos sielu vähän läikehtiikin, mutta kannattaa muistaa, että kokemuksellisuus ei sinällään vielä ole Pyhän Hengen voiman kokemista.

Itsekeskeisessä ajassamme on vaarana juuri se, että lähdemme hakemaan kokemuksellisuutta. Kun kaikenlaisia outoja ilmiöitä tapahtuu, sanomme, että nyt oli Pyhä Henki läsnä. Pyhän Hengen tehtävä on kuitenkin kirkastaa Kristusta ja rakentaa seurakuntaa. Armolahjoja ei saa erottaa kokonaisuudesta, ne kuuluvat seurakuntaan ja seurakunnan rakentamiseen.

Olemme lahjoja toisillemme

Jumala ei ole antanut meille ainoastaan armolahjoja, vaan hän on lahjoittanut meille ihmisiä, toinen toisemme. Ja niin kuin Efesolaiskirje opettaa, virattomia tai lahjattomia uskovia ei olekaan – jokainen meistä on tarkoitettu lahjaksi toisillemme seurakuntaa täydentämään; ei kilpailemaan keskenämme, vaan täydentämään uskovien yhteyttä.

Armolahjat ovat myös merkityksettömiä ilman Hengen hedelmää, niin kuin 1 Kor. 13:1–3 osoittaa: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.”

Edellinen luku päättyy siihen, että ”Vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien”. Se tie on rakkauden tie. Rakkaus on ensimmäinen osa Hengen hedelmää: rakkaus, ilo, rauha… (Gal. 5:22)

Kun me siis tavoittelemme armolahjoja, niin muistakaamme, että ne toimivat seurakunnan yhteydessä ja rakentaen seurakuntaa rakkaudesta käsin. Hengen lahjat on tarkoitettu toimimaan yhteydessä ja ykseydessä, ja tästä ihmiskeho-mielikuva puhuu voimallisesti.

Seurakunta on Kristuksen ruumis, jonka jäseniä me olemme. Jokainen jäsen voi toimia vain yhteydessä toisiinsa ja yhteydessä seurakunnan päähän eli Kristukseen. Siksi on tärkeää, että jokainen löytää oman paikkansa seurakunnassa. Peukalo voi palvella vain olemalla yhteydessä kämmeneen ja käsivarren kautta yhteydessä päähän. Sama pätee seurakunnassa.

Kohti Hengen luomaa ykseyttä

Kun hengellinen kasvumme pysähtyy, niin hengellinen kuolema alkaa. Hengellisen kuoleman merkit ovat olemassa jo silloin, kun seurakuntayhteyden merkitys laimenee ja alkaa löytyä verukkeita, kuten: ”en saa sieltä mitään”, ”sanaa ei saarnata niin kuin pitäisi”, ”olen jo kuullut kaikki ne saarnat moneen kertaan” jne. Yksi yhteinen piirre tällaisissa kommenteissa on se, että syy on aina seurakunnassa, se ei ole koskaan minussa.

Kaikki tämä vaikuttaa koko Kristuksen ruumiiseen. Jos peukaloon tulee kuolio ja sitä ei voida hoitaa, mitä sille pitää tehdä? Se pitää leikata pois, jotta terveet osat eivät tuhoutuisi.

Huolehtikaamme siksi toisistamme ja tiedostakaamme, että minä tarvitsen sinua voidakseni kasvaa hengellisessä elämässä. Tarvitsen seurakuntaa, oli se kuinka vajavainen tahansa. Ja vajavaisessa seurakunnassahan on hyvä olla, syntisten joukossa – täydellisten joukkoon on hankala tulla.

Todellisen hengellisen nöyryyden ja myös hengellisen kasvun edellytys on sen ymmärtäminen, että me olemme riippuvaisia toinen toisistamme. Seurakunnan ihme onkin siinä, että Pyhä Henki luo tämän erilaisuudessa toimivan ykseyden ja vuorovaikutuksen mahdollisuuden. Tässä Hengen luomassa ykseydessä armolahjat tekevät mahdolliseksi lähetyskäskyn täyttämisen.

Tämä ykseys on Pyhän Hengen elämää, ylösnousemuselämää, Hengen hedelmää, Hengessä vaeltamista, vuorovaikuttamista, elämän jakamista, tarpeiden täyttymistä, rakkautta, hyväksyntää, anteeksiantamista ja luottamusta – yhdellä sanalla rakkautta.

Ajattele, mitä tapahtuukaan, kun tämä keskinäinen rakkaus alkaa vaikuttaa niin, että maine siitä leviää maailman ihmisille. He huomaavat, että tuo porukkahan pitää toisistaan huolta, ne eivät laita ketään sosiaaliluukulle. Ja siellä paranee sairaita, siellä täytytään Pyhällä Hengellä, raittiit profetiat toimivat! Ei meidän muuta tarvitse tehdäkään mainostaaksemme tilaisuuksiamme – Jumala pitää siitä huolen.

Tähän haluan meitä rohkaista. Aloitetaan etsimällä omaa paikkaamme, omia lahjojamme ja panemaan ne täytäntöön, tulemaan osaksi Kristus-ruumista.

Comment(1)

  1. Esa Palovaara says

    Herran rauhaa! Meillä on mahdollisesti yhteisiä tuttuja muitakin kuin Jeesus.Palvelin kajaanin rajalla vuonna kahseksan kahdeksan ja kun katselin netistä saarnan Sysmässä joka oli merkittävä ja painava puhe nykyseurakunnan tilasta.Niin muistutit olemukseltasi vääpeli Marinia joka oli myös palava mies.Pitää lisäksi sanoa että ainoa kantahenkilökuntaan jota arvostin.Lähtiissä hän kätteli minut erillään ja sanoi että olet ensimmäinen mies jota ei ole saatu kuriin kahdeksan kuukauden aikana ja onnitteli siitä.Minä olen sen verta kovapäinen mies että siinä tarvittiin jumala kääntämään päätä nelisen vuotta sitten.Nyt sitten pysyn herrassa ja en luovu hänestä vaikka mitä tapahtuisi.On mukava huomata silloin tällöin että saarnataan niinkuin se raamatussa on eikä nuoleskella kuulioita.Jumalan siunausta sinulle!

Kommentoi

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi